Piilo-organisaatiot edellyttävät monikulttuurisessa työpaikassa esimieheltä tarkkavainuista
kulttuuriherkkyyttä ja rohkeutta puuttua epäkohtiin ja arkaluontoisiinkin tilanteisiin.
Se on todellinen haaste itsetuntemuksen,
käyttäytymisnormien, kielitaidon ja vuorovaikutusvivahteiden suhteen.
Työyhteisöt elävät entistä useammin
sellaisessa piilotodellisuudessa, josta on vaikea saada otetta ja joka ei ole
yhdenmukainen virallisen organisaation kanssa. Jokapäiväistä työtä,
valtasuhteita ja päätöksentekoa sävyttää huoli itse kunkin omasta asemasta ja
tulevaisuudesta - selustan ja tukiverkoston turvaaminen on monelle hengissä
pysymisen ehto. Työttömyystilastoista voi helposti katsoa, ketkä ovat
ahtaimmalla: Vähemmistöt, ikääntyvät, nuoret, sairastelevat, vammaiset, pienten
lasten vanhemmat. Muista kulttuureista tulleille tilanne on ehkä kaikista
vaikein, koska he eivät tunne ns. normaaleja toimintatapoja ja dynamiikkaa, eivätkä
osaa lukea vivahteita ja piiloviestejä.
Hyvä esimies tunnistaa virallisen
organisaation ohella myös epävirallisen piilo-organisaation, uskaltaa mennä
pinnan alle ja lukea rivien välistä. Hän noudattaa ja vaatii muilta
oikeudenmukaisuutta. Hän ei sulje silmiään ja korviaan havaitessaan jännitteitä
ja ryhmittymiä. Hän uskaltaa kysyä suoraan kahden kesken ja tarpeen salliessa
yhteisesti, mistä kiikastaa. Hän uskaltaa tehdä kulissien takaiset verkostot
näkyviksi. Joskus riittää taitava ryhmänmuodostus ja tehtävänjako, useimmiten
kuitenkin pitää ottaa härkää sarvista ja puhua ongelmista ääneen.
Virallisen ja epävirallisen todellisuuden
välimaastossa toimivat sosiaaliset mediat, jotka on tunkeutuneet myös työpaikkojen
ihmissuhteisiin. Niillä on selkeä tehtävänsä markkinoinnissa, työnantajaimagon
rakentamisessa ja rekrytoinnissa. Sosiaalista mediaa voidaan käyttää
erinomaisena kulttuurinmuokkausvälineenä, mutta sitä voidaan käyttää myös
negatiivisiin päämääriin, kasvottomana ja nimettömänä. Sosiaalisen median
roolin vahvistaminen ja tapahtumien seuranta on osa esimiesten työtä, eikä
kuulu vain viestintäosastolle. Jos leimaamista, syrjintää tai kiusaamista
esiintyy tai sellaisesta on pieniäkään viitteitä, esimiehen on puututtava siihen jämäkästi
varhaisessa vaiheessa. Ihmisten kasvojen menettämistä on kaikin tavoin
vältettävä, koska monessa kulttuurissa se on ikuinen häpeä. Puhumattakaan
siitä, miten se vaikuttaa työmotivaatioon ja työyhteisön toimintakykyyn, ja niinpä myös esimiehen omaan onnistumiseen.
